Venäjän vieressä
Täältä tullaan Venäjä
Petroskoi 15.1.2017. Istun Pohjola-hotellin ravintolasalin pöydän ääressä parhaaseen lounasaikaan. Ravintolasalin täyttävät kasuaalisti pukeutuneet venäläiset liikemiehet ja -naiset. Puhe soljuu ympärillä olevissa pöydissä, osin jopa äänekkäästikin. Valkoiseen paitaan ja mustaan mekkoon pukeutunut tarjoilija tuo minulle maidolla vaalennetun kahvin, vastapäätä istuva vaaleahiuksinen nainen tilaa itselleen sitruunalohkolla höystettyä yrttiteetä.
Ilmapiiri pöydässämme on jännittynyt.
Keskustelemme osin kehnolla englannilla sekä vielä kehnommalla venäjällä, jota tulkkimme yrittää kääntää meille molemmille. Lounastajat ravintolasalissa vaihtuvat, me jatkamme hidasta keskusteluamme.
Nainen kertoo itsestään, perheestään, lapsistaan, elämästään ja kaikesta, mitä hän on saanut kokea ja tehdä aiemmin. Kaikista niistä asioista, jotka hänelle ovat merkityksellisiä.
Kerron samoja asioita, kerron myös itsestäni ja perheestäni sekä meidän yhteisestä tulevaisuudestamme.
Keskustelemme myös Suomesta, suomalaisista sekä asioista, jotka yhdistävät ja erottavat kansojamme.
Keskustelun aikana katseemme kohtaavat, mutta kumpikaan ei uskalla hymyillä. Olo on lähes kahden tunnin keskustelun jälkeenkin hieman varautunut, kuin olisimme ensitreffeillä.
Siemaisen jäähtyneen kahvini. Samoin vastapäätä istuva nainen juo jo viilentyneen yrttiteensä loppuun.
Korjaamme molemmat asentoamme ravintolasalin nahkaisissa, hieman epämukavissa penkeissä. Tulkkimme antaa meille kynät, allekirjoitamme monisivuiset paperit, toiset suomeksi ja toiset venäjäksi.
Katseemme kohtaavat ja nyt uskallamme jo hieman hymyillä. Nousemme pöydästä, kättelemme kohteliaasti.
Katseeni harhailee osin jo tyhjentyneessä Severnajan ravintolasalissa. Tunnen oloni epävarmaksi, en kuule mitä ympärillä tapahtuu, ajatukseni yrittävät hakea tästä hetkestä jotain järkevää. Havahdun äkisti voimistuvaan musiikkiin, kun lounasajan jälkeen desibelit nostetaan jälleen uskottavalle tasolle venäläiseen tapaan.
Nainen on pukenut vaalean tikkitakin päällensä, asetellut turkoosin myssyn päähänsä, taittanut allekirjoitetut paperit käsilaukkuunsa ja kiittää meitä kaikkia. Ennen lähtöään kääntyy, hymyilee ja halaa.
Kävelen ulos Severnajan ravintolasalista ja pysähdyn leveille graniittiportaille. Autojono soljuu reipasta vauhtia pitkin Leninaa.
Katselen hämärtyvää kaupunkinäkymää. Petroskoi on kaunis, vaikka iltapäivä on kylmä ja Ääniseltä puhaltava tuuli tekee pakkasesta purevan. Ajatuksissani soi oman kotikaupunkini rokkibändin kappale ”Täältä tullaan Venäjä”.
Olemme juuri tehneet ensimmäisen työsopimuksen parin vuoden päästä virallisesti avattavaan liikkeeseemme Karjalan tasavallassa. Margarita aloitti tuona tammikuisena pakkaspäivänä yrityksemme kirjanpitäjänä.
Marko Halonen
Kirjoittaja on Jokikone Oy:n ja OOO Jokikone Rus:n kauppias
Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran sanomalehti Karjalaisessa 1.2.2022.
”Venäjän vieressä” on kolumnisarja, jossa pohjoiskarjalaiset Venäjä-asiantuntijat kertovat eri näkökulmista, millaista on Venäjä-yhteistyö ja miksi sitä tehdään. Kolumnisarja on osa RussiaHUB North Karelia -konseptia, joka tekee tunnetuksi Pohjois-Karjalan Venäjä-osaamista ja sen entistä parempaa hyödyntämistä. RussiaHUB North Karelian kotipesänä toimii Pohjois-Karjalan maakuntaliitto.